Elvis
Gonnabe Getting Personal
"Elvis"
Kuva Hanna Jauhiainen
S.3.8.2007
Terveystiedot:
Silmät: CEA-/CEA- (16.10.2008)
Lonkat: B/B (8.12.08)
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0
Säkäkorkeus: 34,5 cm
Virallinen sydänkuuntelu: sydän ok (ei sivuääniä)
muuta: kaikki hampaat, korvat ok, kastroitu -08
Jalostutarkastettu 26.9.2009 (klikkaa, niin pääset lukemaan)
Omistajat: Hanna Jauhiainen & Atte Klemola
Kasvattaja: Kristina Lehtomäki, Gonnabe
Suku Harrastukset Videoita
Elvis melkein 2-vuotiaana Kuva Satu Tuominen
TAKAISIN ->
"Elvis"
Kuva Hanna Jauhiainen
S.3.8.2007
Terveystiedot:
Silmät: CEA-/CEA- (16.10.2008)
Lonkat: B/B (8.12.08)
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0
Säkäkorkeus: 34,5 cm
Virallinen sydänkuuntelu: sydän ok (ei sivuääniä)
muuta: kaikki hampaat, korvat ok, kastroitu -08
Jalostutarkastettu 26.9.2009 (klikkaa, niin pääset lukemaan)
Omistajat: Hanna Jauhiainen & Atte Klemola
Kasvattaja: Kristina Lehtomäki, Gonnabe
Suku Harrastukset Videoita
Elvis melkein 2-vuotiaana Kuva Satu Tuominen
TAKAISIN ->
Elvis - perheen kultapoika
Elvis... Meidän ensimmäinen sheltti, meidän ensimmäinen yhteinen, oma koira. Suuri luonne pienessä paketissa. Parempaa ekaa koiraa tuskin olisi voinut toivoa. Elvis oli helppo, vaikkakin vilkas pentu. Se hurmasi meidät energisyydellään ja sydämellisyydellään välittömästi. Sillä tuntuu aina olevan pienenpieni pilke vilkkumassa silmäkulmassa. Elvis on aina valpas, paimenkoiramainen nuori mies. Se tuntuu aina tietävän mitä ympärillä tapahtuu ja on aina valmiina menoon. Elvis onkin perheemme "varjo", se yleensä on aina siellä missä tapahtuu, ettei vaan jäisi paitsi mistään.
Elvikselle on iän myötä tullut malttia ja se on kehittynyt hyvin tunnolliseksi. Kaikki mitä Elvis tekee, se tekee tunnollisesti ja tarkasti. Elvis ajattelee, se miettii ja ajattelee. Jos Elvis olisi ihminen, se todennäköisesti olisi hyvin analyyttinen. Voisi kuvitella, että koira, joka tunnontarkasti suorittelee asioita olisi tylsä, mutta ehei... Elviksessä on, kuten meissä kaikissa, se toinen puoli. Elviksen toinen puoli on vallaton ja rämäpäinen; innostuessaan jostakin asiasta, on se sitten lelun vingutus, agilitykentällä touhuilu tai leikkiminen, se tekee sen täysillä ja nautinnolla! Siitä tulee jälleen se pieni vallaton pentu, joka rrrrakastaa maailmaa ja sen pienenpieniäkin iloja. Elvis nauttii saadessaan tehdä asioita oman väkensä kanssa ja vielä enemmän se nauttii, kun sille suodaan vastuuta asioista. Usein Elviksen voikin nähdä kulkemassa hyvin "tärkeänä" häntä kovin korkealla suorittamassa pieniä, mutta vastuullisia tehtäviä. =D
Elvis on aina ollut kova pusupoika ja seuramies. Pentuna se suukotteli kaikki vieraat litimäriksi ja toivotti nämä tervetulleiksi mitä sydämellisemmin. Tätä nykyä, onneksi, yltiösosiaalisuus on laantunut, eikä ihan jokaista vastaantulijaa tarvitse enää moikkailla. Sitä vastoin, tutut ihmiset ja koirat, saavat entiseen tapaansa "Elvarin vastaanoton" villeine hännänheilutuksineen ja suukotteluyrityksineen.
Elvis on pesunkestävä mammanpoika; se seuraisi mammaa varmaan maailman ääriin. Vaikka sille on muita rakkaita ihmisiä, ei ole mamman voittanutta. Alusta asti Elvis ja emäntä on olleet kuin majakka ja perävaunu; aina yhdessä. Elvis ei ole kovin itsenäinen koira, vaan enemmän se tykkää, jos seurana leikeissä ja touhuissa on muita. Tarvittaessa itsenäisyyttä löytyy, joten ihan pehmo se ei kuitenkaan ole. Sen verran pehmo kuitenkin, että /kasvatuksessa/koulutuksessa ei ole äänenkorotusta kummempia keinoja tarvinnut käyttää; lievästä äänenkorotuksesta on oppi mennyt perille. Elvis ei liiemmin pidä "toruista" ja siksi koittaakin varmaan elää kovin mallikelpoisesti.
Elvis; tunnontarkka, pilke silmäkulmassa ja häntä korkealla kulkeva suloinen pieni shelttipoika, joka on sulattanut meidän sydämet täysin. <3 Mitä muuta sitä voi sanoa...
Elviksen kasvukuvia pienestä miehestä aikuiseksi:
Elvikselle on iän myötä tullut malttia ja se on kehittynyt hyvin tunnolliseksi. Kaikki mitä Elvis tekee, se tekee tunnollisesti ja tarkasti. Elvis ajattelee, se miettii ja ajattelee. Jos Elvis olisi ihminen, se todennäköisesti olisi hyvin analyyttinen. Voisi kuvitella, että koira, joka tunnontarkasti suorittelee asioita olisi tylsä, mutta ehei... Elviksessä on, kuten meissä kaikissa, se toinen puoli. Elviksen toinen puoli on vallaton ja rämäpäinen; innostuessaan jostakin asiasta, on se sitten lelun vingutus, agilitykentällä touhuilu tai leikkiminen, se tekee sen täysillä ja nautinnolla! Siitä tulee jälleen se pieni vallaton pentu, joka rrrrakastaa maailmaa ja sen pienenpieniäkin iloja. Elvis nauttii saadessaan tehdä asioita oman väkensä kanssa ja vielä enemmän se nauttii, kun sille suodaan vastuuta asioista. Usein Elviksen voikin nähdä kulkemassa hyvin "tärkeänä" häntä kovin korkealla suorittamassa pieniä, mutta vastuullisia tehtäviä. =D
Elvis on aina ollut kova pusupoika ja seuramies. Pentuna se suukotteli kaikki vieraat litimäriksi ja toivotti nämä tervetulleiksi mitä sydämellisemmin. Tätä nykyä, onneksi, yltiösosiaalisuus on laantunut, eikä ihan jokaista vastaantulijaa tarvitse enää moikkailla. Sitä vastoin, tutut ihmiset ja koirat, saavat entiseen tapaansa "Elvarin vastaanoton" villeine hännänheilutuksineen ja suukotteluyrityksineen.
Elvis on pesunkestävä mammanpoika; se seuraisi mammaa varmaan maailman ääriin. Vaikka sille on muita rakkaita ihmisiä, ei ole mamman voittanutta. Alusta asti Elvis ja emäntä on olleet kuin majakka ja perävaunu; aina yhdessä. Elvis ei ole kovin itsenäinen koira, vaan enemmän se tykkää, jos seurana leikeissä ja touhuissa on muita. Tarvittaessa itsenäisyyttä löytyy, joten ihan pehmo se ei kuitenkaan ole. Sen verran pehmo kuitenkin, että /kasvatuksessa/koulutuksessa ei ole äänenkorotusta kummempia keinoja tarvinnut käyttää; lievästä äänenkorotuksesta on oppi mennyt perille. Elvis ei liiemmin pidä "toruista" ja siksi koittaakin varmaan elää kovin mallikelpoisesti.
Elvis; tunnontarkka, pilke silmäkulmassa ja häntä korkealla kulkeva suloinen pieni shelttipoika, joka on sulattanut meidän sydämet täysin. <3 Mitä muuta sitä voi sanoa...
Elviksen kasvukuvia pienestä miehestä aikuiseksi:
Elvis 4 ja 6 viikkoisena Kuvat Kristina Lehtomäki
Elvis 8 viikkoisena Kuva Marja Vepsäläinen
Elvis 2,5kk
Elvis 3kk
Elvis 5kk ikäisenä Elvis 6kk ikäisenä
Elvis 7kk ikäisenä Kuva Satu Tuominen
Elvis 8kk ikäisenä
Elvis 9kk ikäisenä Kuva Satu Tuominen
Elvis 10kk ikäisenä Kuva Virve Lindqvist
Elvis 11kk ikäisenä Kuva Satu Tuominen
Elvis 12kk ikäisenä
Elvis 1,5vee ikäisenä
Elvis 2,5kk
Elvis 3kk
Elvis 5kk ikäisenä Elvis 6kk ikäisenä
Elvis 7kk ikäisenä Kuva Satu Tuominen
Elvis 8kk ikäisenä
Elvis 9kk ikäisenä Kuva Satu Tuominen
Elvis 10kk ikäisenä Kuva Virve Lindqvist
Elvis 11kk ikäisenä Kuva Satu Tuominen
Elvis 12kk ikäisenä
Elvis 1,5vee ikäisenä
Elvis tulee taloon...
Mutta mistä se kaikki lähti?
Olimme jo jonkin aikaa etsineet uutta perheenjäsentä... Haussa perheenjäseneksi oli keskikokoinen tai pienempi uros koira, joka tulisi valloittamaan sydämemme, kotimme ja jonka kanssa voisimme harrastaa erilaisia asioita ja joka lähtisi mukaan reissuillemme.
Muutamia eri rodun pentuja kävimme katsomassa, sillä alkuun rotuvalinta ei ollut varma. Sitten se tuli. Se on sheltti.
Ulkonäöltään hurmaava, kooltaan näpsäkkä ja yleensä luonteeltaan oppivainen ja ystävällinen. Myönteistä kuvaa rodusta edusti myös Samu-koira (kuva Samusta löytyy täältä), joka joskus aikanaan on ollut luonani hoidossa. Joten kiitos Teemu ja Samu!
Myös katukuvassa sheltit eivät ole kovinkaan harvinainen näky ja näiden hauvatallaajien iloisen suloiset olemukset saivat meidät valtaansa.
Lähetimme muutamille kasvattajille sähköpostia pentutiedustelun merkeissä ja saamistamme vastauksista erottui yksi kennel, joka tuntui sopivimmalta meille. Luuri käteen ja kasvattajalle soittamaan ja tiedustelemaan lisää pennuista. Pentuja oli pari viikkoa aiemmin syntynyt neljä kappaletta, joista yksi oli poika ja kolme tyttöä. Sovimme, että menisimme katsomaan pentuja ja puolin ja toisin tutustumaan, jotta tiedetään ollaanko samalla aaltopituudella koiran suhteen kasvattajan kanssa.
Niinpä menimme poikaa ja sisaruksiaan katsomaan ensi kertaa heidän ollessaan vähän yli pariviikkoisia. Millaisia suloisuuksia siellä olikaan vastassa... <3 Pariviikkoiset pienet karvapallerot, kenenpä sydäntä ne eivät saisi sulamaan...? Isäntä meillä halusi vielä kuitenkin harkita asiaa, onhan tämä suuri juttu. Kuitenkin jo takaisintulo matkalla kotiin sitä mietittiin nimeä koiralle...
Siitä se kaikki sitten lähti. Varasimme oman kullannuppumme ja näin alkoi pojan odotus kotiin.
Nimestä vielä, että sillä takaisintulo matkalla montaa mietittiin ja jos jonkinnäköistä nimeä veivattiin... Kunnes se sitten iski; Elvis! Liekö ollut vaikutusta kun taustalla lauloi kuningas itse...
Pitkä ja tuskainen odotus siis alkoi... Hyvä, että aikaa pennun tuloon oli, sillä siinä ehti hankkimaan tietoa sheltistä rotuna sekä tietoa koiran/koiranpennun kasvatuksesta ylipäänsä. Ja tietenkin ehdittiin hankkimaan kipot, kopat, lelut, pannat, hoitotarvikkeet, ruuat ym. Mutta tietenkään niitä ei koskaan ole liikaa...
Ehdimme myös muokkailla asuntoa sellaiseen uskoon, että se olisi turvallinen ja mukava paikka pienelle pennulle.
Elvis on nyt se kauan ja hartaasti odotettu lisä perheeseemme ja rakkaudella ei ole rajaa Elviksen tultua taloon... <3
Olimme jo jonkin aikaa etsineet uutta perheenjäsentä... Haussa perheenjäseneksi oli keskikokoinen tai pienempi uros koira, joka tulisi valloittamaan sydämemme, kotimme ja jonka kanssa voisimme harrastaa erilaisia asioita ja joka lähtisi mukaan reissuillemme.
Muutamia eri rodun pentuja kävimme katsomassa, sillä alkuun rotuvalinta ei ollut varma. Sitten se tuli. Se on sheltti.
Ulkonäöltään hurmaava, kooltaan näpsäkkä ja yleensä luonteeltaan oppivainen ja ystävällinen. Myönteistä kuvaa rodusta edusti myös Samu-koira (kuva Samusta löytyy täältä), joka joskus aikanaan on ollut luonani hoidossa. Joten kiitos Teemu ja Samu!
Myös katukuvassa sheltit eivät ole kovinkaan harvinainen näky ja näiden hauvatallaajien iloisen suloiset olemukset saivat meidät valtaansa.Lähetimme muutamille kasvattajille sähköpostia pentutiedustelun merkeissä ja saamistamme vastauksista erottui yksi kennel, joka tuntui sopivimmalta meille. Luuri käteen ja kasvattajalle soittamaan ja tiedustelemaan lisää pennuista. Pentuja oli pari viikkoa aiemmin syntynyt neljä kappaletta, joista yksi oli poika ja kolme tyttöä. Sovimme, että menisimme katsomaan pentuja ja puolin ja toisin tutustumaan, jotta tiedetään ollaanko samalla aaltopituudella koiran suhteen kasvattajan kanssa.
Niinpä menimme poikaa ja sisaruksiaan katsomaan ensi kertaa heidän ollessaan vähän yli pariviikkoisia. Millaisia suloisuuksia siellä olikaan vastassa... <3 Pariviikkoiset pienet karvapallerot, kenenpä sydäntä ne eivät saisi sulamaan...? Isäntä meillä halusi vielä kuitenkin harkita asiaa, onhan tämä suuri juttu. Kuitenkin jo takaisintulo matkalla kotiin sitä mietittiin nimeä koiralle...
Siitä se kaikki sitten lähti. Varasimme oman kullannuppumme ja näin alkoi pojan odotus kotiin.
Nimestä vielä, että sillä takaisintulo matkalla montaa mietittiin ja jos jonkinnäköistä nimeä veivattiin... Kunnes se sitten iski; Elvis! Liekö ollut vaikutusta kun taustalla lauloi kuningas itse...
Pitkä ja tuskainen odotus siis alkoi... Hyvä, että aikaa pennun tuloon oli, sillä siinä ehti hankkimaan tietoa sheltistä rotuna sekä tietoa koiran/koiranpennun kasvatuksesta ylipäänsä. Ja tietenkin ehdittiin hankkimaan kipot, kopat, lelut, pannat, hoitotarvikkeet, ruuat ym. Mutta tietenkään niitä ei koskaan ole liikaa...
Ehdimme myös muokkailla asuntoa sellaiseen uskoon, että se olisi turvallinen ja mukava paikka pienelle pennulle.Elvis on nyt se kauan ja hartaasti odotettu lisä perheeseemme ja rakkaudella ei ole rajaa Elviksen tultua taloon... <3
